Tampereen Sähköverkko rakensi liito-oraville hyppytolppakentän
Tammervoiman hyötyvoimalaitoksen lähellä, valtatie 9:n eteläpuolella on leveä baana täynnä sähköä. Siellä kulkevat sekä Fingridin että Tampereen Sähköverkon siirtolinjat vierekkäin Kangasalta Nurmin sähköasemalle.
Johtokatu on soinen ja hankalakulkuinen, siellä ei liiku paljon ihmisiä. Mutta johtokadun molemmin puolin asustaa rukkasen kokoisia harmaita kamikaze-lentäjiä, liito-oravia. Ne ovat yöeläimiä, joten näin keväällä läsnäolon voi parhaiten havaita puiden tyvillä olevista ruskeankeltaisista papanakasoista. Papanat ovat 6–8 millimetriä pitkiä ja 2–3 millimetriä paksuja, säännöllisen liereitä ja pyöreäpäisiä. Värinsä ne saavat liito-oravan talviravinnon, lepän ja koivujen norkkojen siitepölystä. Kesällä papanat ovat tummia ja hajoavat nopeasti.
Johtokadun harvinaisen suuri leveys aiheuttaa ongelmia liito-oraville, jotka eivät pysty liitämään sen yli eivätkä ne tykkää juosta maassa. Ne kyllä liitävät helposti 50 metriä, esimerkiksi moottoritien yli.
Fingrid on jo aiemmin rakentanut omalle puolelleen hyppytolppia, mutta nyt kun Tampereen Sähköverkon linjat rakennettiin viereen, myös tolppapuistoa piti laajentaa. Pari viikkoa sitten liito-oravia odottikin iloinen yllätys: 12 uutta hyppytolppaa. Tolpat ovat pinnaltaan rouheita, oksittuja paksuja koivunrunkoja.
Mikä ihmeen liito-orava?
Liito-orava (Pteromys volans) on Pohjois-Euraasiassa Suomesta Tyynenmeren rannikolle, Hokkaidōn saarelle ja Keski-Kiinaan asti tavattava oravalaji. Suomessa liito-oravaa esiintyy Kokkolasta ja Kuusamosta etelään. Ruotsiin ja Norjaan liito-orava ei ole levinnyt Suomen puolen suurten suoalueiden ja Tornionjoen vuoksi.
Liito-orava on
- rauhoitettu yöeläin
- väriltään harmaa
- tavallista oravaa pienempi: naaras painaa noin 150 g ja uros noin 125 g
- pituus 15-17 cm + häntä 11-12 cm
- elää keskimäärin 1-2 vuotta
- litteä häntä ja suuret silmät
- elää mieluiten kuusivaltaisissa sekametsissä
- uroksen elinpiiri 60 hehtaaria, naaraan elinpiiri 5 hehtaaria. Yksilö elää koko elämänsä samassa elinpiirissä.
- pääravintoa kesällä lehtipuiden lehdet ja talvella norkot
- Suomessa arvioitiin vuonna 2006 olevan 143 000 liito-oravanaarasta
- Erikoisuus: ruumiin kummallakin sivulla on etu- ja takaraajojen välissä liitopoimu, jonka avulla se voi liidellä puusta puuhun.
Miten liito-orava liitää?
Liitäessään liito-orava levittää molemmat jalkansa ja kannusrustonsa. Silloin liitopoimu laajentaa sen kantavaa pintaa ja litteä häntäkin auttaa liitämään.
Liito-orava ponnistaa liitoon useimmiten vaakasuoralta oksalta ja asettuu heti ponnistuksen jälkeen liitoasentoon. Liito suuntautuu alaviistoon, usein 64–68 asteen kulmassa lähtöpaikkaan nähden. Liidon lopussa liito-orava koukkaa ylöspäin ja kääntyy jarruttaen pystyasentoon laskeutuessaan puunrungolle.
Liito-orava ylittää liitämällä helposti aukeita kuten tavanomaisia sähkölinjoja. Mäen ylärinteestä männynlatvasta ponnistamalla sen on havaittu liitäneen jopa 80 metrin matkoja aukeiden yli. Metsässä sen liitomatkat ovat paljon lyhyempiä. Liito-orava pystyy muuttamaan liidon aikana suuntaansa jopa lähes 90 astetta ja syöksymään kaartaen lähes pystysuoraan alas puun latvustosta sen rungon alaosaan. Maassa liito-orava ei juokse. Se voi käydä korkeintaan metrin päässä puun rungosta. Jos liito jää lyhyeksi, liito-orava loikkii maassa viimeiset metrit puuhun.
Miksi liito-oravia suojellaan?
Suomessa rauhoitettu liito-orava on vuodesta 2015 lähtien luokiteltu silmälläpidettäväksi. Liito-oravakannan vähenemisen tärkein syy ovat metsänhakkuut, sillä liito-oravan suosimia varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä avohakataan ja avoimet alueet lisääntyvät. Monissa hoidetuissa metsissä on lisäksi vähemmän lehtipuita, jotka ovat liito-oravien talviravintoa, ja vähemmän paikkoja pesäkoloille. Maailmanlaajuisesti liito-orava luokitellaan elinvoimaiseksi.
Suomessa uudistushakkuissa on liito-oravan pesäpuun ympärille jätettävä hakkaamatta vähintään 10–15 metrin alue. Liito-oravalle on myös varmistettava kulkuyhteys puuryhmästä läheisiin metsiin esimerkiksi jättämällä hakkuuaukealle puista riittävän tiheä rivi. Aiemmin Sähköverkko on jättänyt johtoaukeille latvastaan katkaisuja näreitä, joita karvaiset kamikazet ovat voineet käyttää hyppytolppina. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tolpat tuodaan varta vasten paikalle.
Liito-oravilla on parhaillaan kiima-aika, joten öiseen aikaa hyppytolpilla voi olla vipinää.
