Tehdään uudesta normaalista parempi kuin vanhasta!
Kaikki on muuttunut, pysyvästi.
Tämä vuosi on ollut kummallinen. Koko maailma joutui yhtäkkiä tilanteeseen, jossa ei ollut valmiita ratkaisuja eikä kukaan oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Jouduimme pakon edessä miettimään asioita uudella tavalla ja keksimään ratkaisuja. Sanotaankin, että pakko on hyvä draiveri.
Siitä lähtien eri medioissa on ollut tuutin täydeltä kirjoituksia tilanteen negatiivisista vaikutuksista: synkkiä talousennusteita, pelkoa ja ahdistusta. Ja onhan tilanne pelottava, en vähättele sitä. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan enää ole ja poikkeusoloista on tullut uusi normaali.
Haluankin haastaa ajattelemaan uuden normaalin hyviä puolia ja muutoksen mahdollisuuksia. Haluan herättää keskustelua negatiivisten vaikutusten sijaan uusien olosuhteiden myönteisistä vaikutuksista sekä siitä, mihin itse voimme vaikuttaa.
Päätin jo vuosia sitten, että en enää käytä energiaani asioihin, joihin en voi vaikuttaa. Keskityn sen sijaan siihen, mihin pystyn vaikuttamaan ja teen asiat, joihin ryhdyn, niin hyvin kuin mahdollista. Kulunut vuosi on tuonut monta mahdollisuutta testata tätä päätöstäni, joka edelleen ohjaa ajatteluani. Se auttaa minua näkemään asioissa niiden mahdollisuudet ja hyvät puolet.
Kiteytin viimeaikaiset oivallukseni kolmeen kohtaan:
- Ihmisten kohtaamisen merkitys on noussut arvoon arvaamattomaan.
- Uudet työn tekemiset tavat ovat edellyttäneet uudenlaista luottamista ihmisiin.
- Esimiestyötä ja johtamista tarvitaan entistäkin enemmän.
”Pakko” on synnyttänyt meissä uudenlaista ajattelua ja toimintaa. Moni yritys on alkanut miettiä liiketoimintaansa uudesta näkökulmasta ja työn tekemisen tavat ovat muuttuneet. Asiantuntijatyötä tehdään pääsääntöisesti jossain muualla kuin toimistolla. Vapaa-aika on lisääntynyt, kun aikaa ei kulu työmatkoihin ja työtä on mahdollista tehdä missä päin maailmaa tahansa.
Niissäkin yrityksissä, joissa etätyö ei aiemmin ole ollut sallittua, on siirrytty paikasta riippumattomaan työhön. Jos aikaisemmin ei ole luotettu siihen, että ihmiset ihan oikeasti tekevät töitä myös kotitoimistolla, on nyt ollut pakko alkaa luottaa.
Mitä tästä on seurannut? Luottamus on lisännyt kokemusta arvostuksen tunteesta. Vapaus määritellä itselleen sopivin tapa tehdä työtä on lisännyt työmotivaatiota sekä parantanut työn tehokkuutta ja tuloksia. Kaikki nämä yhdessä parantavat työhyvinvointia sekä nopeuttavat siirtymistä itseohjautuvampaan työkulttuuriin, missä jokainen johtaa omaa työtään.
Tarvitsemme edelleen esimiestyötä ja johtamista. Väittäisin, että jopa aikaisempaa enemmän. Siirtyminen uuteen normaaliin on koskenut enemmän tai vähemmän meistä jokaista, mutta reagoimme muutoksiin eri tavoin. On entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota myös kotitoimistoilla työskentelevien henkilöiden jaksamiseen ja olla heihin säännöllisesti yhteydessä.
Yhteydenpito saattaa joskus unohtua, kun halutaan osoittaa luottamusta eikä kaikkiin tule oltua niin helposti yhteydessä ilman erityistä asiaa. Jokainen meistä kuitenkin kaipaa toisinaan ajatusten vaihtoa ja keskustelua sekä kuulluksi tulemista ja huomioimista. Johtaminen muuttuu valmentavammaksi ja ihmisläheisemmäksi, jolloin kuuntelun, läsnäolon ja psykologisen turvallisuuden huomioiminen korostuu. Uskon, että olosuhteiden luoma pakko nopeuttaa tätäkin muutosta.
Vaikka paikasta riippumaton työ mahdollistaa työskentelyn muualla kuin varsinaisella työpaikalla, tarvitaan edelleen myös fyysisiä kohtaamisia työkavereiden kanssa kasvokkain. Kun emme tapaa toisiamme enää satunnaisesti toimiston käytävällä tai taukotilassa, osaamme kunnioittaa enemmän niitä hetkiä, kun kohtaamme. Saatamme vaihtaa herkemmin kuulumisia niidenkin työkaverien kanssa, joiden kanssa ei aiemmin ole ehkä tullut juteltua.
Itse kannatan hybridimallista työskentelyä, missä on mahdollista hyödyntää kaikki monimuotoisen työn tekemisen hyvät puolet. Meillä rakennetaan parhaillaan flexipaikkoja toimistolle, jotta voimme tehdä työtä mahdollisimman joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti.
Uudet ideat ja ajatukset syntyvät usein keskusteluissa ja kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa, mutta niiden saaminen ajatuksesta konkretiaksi vaatii rauhaa ja keskittymistä. Moni on saattanut kärsiä toimistolla työskentelyn keskeytyksistä ja hälinästä, mikä on voinut häiritä keskittymistä. Nyt kun töitä tehdään enemmän kotona eikä ole niin paljon häiriötekijöitä, jää mahdollisuus keskittyä aiemmin syntyneisiin ajatuksiin, jotka voivat jatkojalostua uusiksi tuotteiksi tai palveluiksi. Syntyy innovaatioita, joita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.
Mihin suuntaan sinä katsot montun pohjalta? (Kuva: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020, Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä)
Muutos on mahdollisuus. Ei jähmetytä paikoilleen, vaan pysytään liikkeessä ja pidetään ajattelu positiivisena. Näin saamme kaiken energian hyödynnettyä innovointiin ja uuden luomiseen. Vain taivas on rajana sille, mitä kaikkea voimmekaan kehittää ja saada aikaan!
Kirsi Sundstedt
HR-kehityspäällikkö