Kaasumarkkinoiden avautuminen vakauttaa kaukolämmön hintaa
Vuodenvaihteessa avautuneilla kaasumarkkinoilla on kaasun hinta ollut ilahduttavasti laskusuunnassa uusien toimijoiden ansiosta.
Ensimmäisenä Suomessa Tampereen Sähkölaitos solmi kesällä 2019 kaasun hankintasopimuksen virolaisen Elengerin kanssa (kuva alla).
Sopimus on tuonut Sähkölaitoksen kaasun hankinnan hintaa alaspäin, mikä johtuu erilaisesta hinnoittelurakenteesta ja suotuisasta indeksikehityksestä. Kaasun hinnat on sidottu sopimuksissa eri markkinaindekseihin. Eurooppalainen Gaspool-kaasumarkkinapaikan hintakehitys on ollut edullinen muun muassa Euroopan hyvän varastointitilanteen sekä leudon talven ansiosta. Elengerin ohella Sähkölaitos tekee kaasukauppaa Gasumin sekä Get Baltic -kaasupörssin välityksellä. Markkinat siis näyttävät toimivan heti alusta lähtien.
Kaasukauppoja tekemässä (vas.) Jarko Alanko, Kalev Reiljan, Jussi Laitinen ja Jukka Joronen.
Sähkölaitoksen lämpöasiakkaille laskeva kaasun hinta on hyvä uutinen, koska polttoaineiden hinnoilla on luonnollisesti kytkentä lämmön hintaan. Sähkölaitoksella kaukolämmön hinta on ollut nykyisellä tasolla jo vuodesta 2013 lähtien. Lämmityksen reaalihinta asiakkailla on siis laskenut seitsemän vuoden aikana jatkuvasti inflaation ja myös asiakkaiden kanssa tehtyjen säästötoimien ja vesivirtatarkastusten myötä.
Koska Tampereen Sähkölaitos on sitoutunut vähentämään fossiilisten polttoaineiden määrää tuotannossaan, kaasun hinnan merkitys on varsin maltillinen ja edelleen laskeva, mutta ei kuitenkaan merkityksetön kaukolämmön hinnanmuodostuksessa.
Aiemmin Sähkölaitoksen lämmöntuotanto nojautui vahvasti kaasuun. Nykyisin kaasulla tuotetaan lämpöä lähinnä kylmimpään vuodenaikaan joulu–helmikuun välillä. Viime vuonna Sähkölaitoksen tuottamasta lämmöstä enää noin viidesosa on ollut kaasupohjaista.
Kaasun vihreä tulevaisuus
Tulevaisuudessa kaasuputkistoissa virtaa yhä enemmän biokaasua, synteettistä kaasua ja vetyä. EU:n komission joulukuussa julkistamassa energian Green Deal -paketissa kaasuilla oli keskeinen osa Euroopan päästötavoitteiden saavuttamisessa. Kaasulla tuleekin olemaan suuri merkitys maailmanlaajuisessa dekarbonisoinnissa eli hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.
Vaikka vihreämmät kaasut ovat hintavampia tuottaa, niiden kehittäminen voi hyvinkin olla järkevää, koska kaasulla on muutamia energiakäyttöön soveltuvia erityisominaisuuksia. Keskeisimpiä niistä ovat erittäin suuri energian siirtokyky kaasuputkistossa sekä varastoituvuus. Hajautetusti tuotetut vihreät kaasut ovat vapaita geopoliittisista paineista ja verrattain tehokkaita suuren mittakaavan energiavarastoja.
Kaasun infrastruktuurilla (alla kartta Euroopan ja Pohjois-Afrikan kaasuputkistoista) on keskeinen rooli ilmastopäästöjen vähentämisessä varsinkin voimakkaasti profiloituneessa lämmityskäytössä. Näin on erityisesti niissä suunnitelmissa, missä spekulatiivisia aivan uusia lämmöntuotannon innovaatioihin liittyviä suunnitelmia ei voi ottaa huomioon. Monin paikoin kivihiilen korvaaminen kaasulla on yksi tehokkaimpia olemassa olevia tapoja vähentää hiilidioksidipäästöjä nopeasti.
Lähde: Hydrogen Europe
Lämmön huipputuotannon selkäranka
Kun hiili, öljy ja turve poistuvat polttoainevalikoimista tulevaisuudessa, sydäntalven lämmöntuotanto Suomessa tulee pohjaamaan kolmeen uuteen tukijalkaan, jotka ovat sähkö, biomassa ja kaasut.
Kauempana tulevaisuudessa siintää geolämpö ja mahdollisesti pienydinvoima. Toteutuessaan nämä ovat kuitenkin luonteeltaan perustuotantolaitoksia, eli niitä ei voi mitoittaa muutaman kuukauden vuosittaisen tehontarpeen eli talven mukaan.
Maalämpö- ja lämpöpumpputeknologiat lasketaan tässä yhteydessä yhdeksi sähköenergian alalajiksi, koska laitteistojen mitoituksessa huippupakkasen lisälämmitysteho on puhtaasti sähköpohjaista. Myös normaalissa käyttötilanteessa näihin teknologioihin liittyy merkittävää sähkön kulutuksen nousua.
Lämmöntuotannon tulevaisuuden kolmesta tukijalasta ei voi poistaa yhtäkään vaarantamatta toimitusvarmuutta. Kaikkea lämpöä ei ole järkevää tuottaa biomassalla tai sähköllä. Kestävästi tuotettua biomassaa on tarjolla rajallisesti ja sähkön laajamittainen käyttö lämmitykseen huippupakkasilla vaarantaisi järjestelmän vakauden tai kustannustehokkuuden.
Sähköverkon rakenteet mitoitetaan huipputehon suhteen
Tampereella sähkön kulutuksen nykyinen huipputeho on noin 350 MW. Kovalla pakkasella kaasua käytetään lämmitykseen hetkellisesti 450 MW tehoon asti. Käyttöaika on lyhyt, joten kaasun käytön volyymi vuositasolla ei ole suuri, mutta sen rooli on ajoituksen vuoksi erittäin kriittinen. Jos kovimman pakkaskelin lämmitys siirrettäisiin sähkölle, kaupungin sähkön kulutuksen mitoittava teho voisikin olla 350 MW sijaan 800 MW. Jos tämän ajattelee skaalattavaksi näin kaikkiin vastaaviin kaupunkeihin Suomessa, voi vain arvioida, mitä se sähköverkolta vaatisi.
Karkeasti sanottuna olisi rakennettava tuplasti vahvempi sähköverkko muutaman päivän tai viikon käyttötarpeen vuoksi ja purettava tähän haasteeseen täydellisesti vastaava olemassa oleva kaasuinfrastruktuuri.
Sähkön huipputehon nousu tässä mitassa pitäisi myös huomioida sähkön tuotantokapasiteetissa, eli missä ja millä polttoaineella tarvittava huippusähkö tuotettaisiin. Ehkä kaasulla säädettävyyden vaatimuksen vuoksi. Toki silloin kovin huonolla hyötysuhteella, kun energia muutetaan välillä sähköksi. Tässä skenaariossa alkavat hintavilta tuntuvat uusiutuvat kaasut näyttää tutkimisen arvoiselta vaihtoehdolta lämmön huippukulutukseen vastaamisessa.
Päästötavoitteet ohjaavat ratkaisuja
Tarkemmassa tarkastelussa huomaa, että fossiilisten polttoaineiden poistuessa lämmöntuotannon huippukulutuksen kattaminen Suomessa ei ole triviaali kysymys, jonka voi ratkaista suoraviivaisesti yhdellä teknologialla kuten lämpöakulla tai sähkön älykkäällä kulutusjoustolla.
Edellä mainittuja lukuja voi verrata vaikkapa suurimpiin, entisiin öljyvarastoihin toteutettuihin lämpövarastoihin. Esimerkiksi Mustikkamaan luolalämpöakku (260 000 m3) Helsingissä voi tuottaa 120 MW huipputehoa neljän vuorokauden ajan, jolloin se tyhjenee kokonaan.
Kaikkia keinoja tarvitaan ilmastotoimissa ja ne auttavat osaltaan päästötavoitteisiin pääsemisessä. Näköpiirissä olevista ilmastoystävällisistä teknologioista vain biomassan tai kaasujen avulla saadaan liikutettua ja varastoitua sellaisia energiamääriä, mitä tarvitaan yli viikon pakkasjaksolle keskikokoisessa tai suuremmassa suomalaisessa kaupungissa. Kaasulla sen eri muodoissa on siksi tärkeä osa energiantuotannossa edelleen ja tulevaisuus näyttää markkinoiden avautuessa oikeastaan aika mielenkiintoiselta.
Jukka Joronen
Johtaja, Energiamarkkinat